Soiniityn kartanon ja tilan historia on täynnä elettyä elämää, tapahtumia, tilan töitä, iloisia juhlia ja ihmisiä, sekä vähän hevosiakin. Tarina alkaa 1600-luvulta, jolloin elettiin yhden maailman tuhoisimman sodan aikaa. Kuningas Kaarle IX ja ratsumestari Henrik Wrede ratsastivat yhdessä kolmikymmenvuotisen sodan taisteluun, jossa kuninkaan hevonen kuoli. Wrede lahjoitti oman hevosensa kuninkaalle, mutta jäi itse ilman hevosta vihollisen alle ja menetti henkensä taistelussa. Kiitoksena Wreden uhrauksesta kuningas Kaarle IX lahjoitti Wreden suvulle maata, johon kuului myös Soiniityn kartanon alue. Wreden suvun omaisuutta valvoneen portinvartijan torppa löytyy edelleen 6-tien toiselta puolelta, Soiniityn kartanoa vastapäätä.

​

Aikojen kuluessa osa Wreden suvun maista vaihtoi omistajaa, kun jälkeläiset myivät sitä. Soiniitynkin maat sisältävä Mustilan rälssitila myytiin af Forssellesin suvulle vuonna 1867. Eräs af Forssellesin perheen tyttäristä meni naimisiin Tigerstedtin perheen miehen kanssa, ja maat siirtyivät Tigerstedtin omistukseen. Näihin aikoihin rakennettiin myös Soiniityn kartanon päärakennus. Vuonna 1928 Tigerstedtin perillinen, Örnulf, peri noin tuhat hehtaaria Soiniityn kartanon tiluksia. Örnulf myi perintönsä eteenpäin lapinjärveläisen Pukaron kartanon omistajalle, Nils Borupille, joka on tilan nykyisen isännän Tomas Nordenswanin isoisä.

​

Nils, hänen vaimonsa Ebba ja lapsensa Anita ja Hakon asuivat Pukaron kartanolla. Soiniityn kartanolla asui tuohon aikaan pääasiallisesti tilan työläisiä sekä pehtoori. Soiniityn tuhannen hehtaarin maista valtaosa luovutettiin karjalaisille 40-luvulla. Sata hehtaaria jäi.

​

Kartanon isäntä vaihtui 50-luvulla emännäksi, kun Nilsin tytär Anita muutti miehensä Henrik Nordenswanin kanssa Soiniittyyn. Kartano remontoitiin vuonna 1952 ja vuonna 1953 Anita ja Henrik muuttivat tilalle. He saivat neljä poikaa neljän vuoden välein. Henrik teki uransa paperiteollisuudessa ja rakasti lentoharrastustaan. Anita oli kova tekemään töitä ja piti hyvää huolta tilasta. Hän viljeli maata ja matkusti toisinaan miehensä Henrikin mukana maailmalla. Neljän lapsen hoidossa Anita sai apuja äidiltään Ebbalta, joka viettikin aikaansa vuoroviikoin Soiniityssä ja vuoroviikoin kotonaan Pukaron kartanolla.

​

Anita oli yli 70-vuotias, kun hän luopui tilan hoidosta ja antoi vetovastuun pojalleen Tomakselle. Tomas, hänen vaimonsa Elina ja heidän kolme lastansa muuttivat Soiniittyyn 90-luvun lopulla. Tomas ja Elina rakennuttivat tilalle omakotitalon ja Anita ja Henrik jäivät asumaan kartanoon. Hiljalleen tilan eläimistä luovuttiin, mutta viljelykset jäivät.

Vuosien saatossa paljon on muuttunut, mutta paljon on pysynytkin. Tänä päivänä Soiniityn kartanolla viljellään viljaa, hevosille laadukasta heinää sekä majoitetaan matkailijoita ympäri maailman. Kartanon isäntäpari Tomas ja Elina Nordenswan ovat herättäneet tilan henkiin uudella tavalla. Kun saavut Soiniittyyn, koet rauhaa, perinteistä maalaismaisemaa ja saat henkilökohtaista palvelua. Historian esiintuominen ja ylläpitäminen on majoitustoiminnasta vastaavalle Elinalle sydämen asia; Soiniityn huoneet ovat jokainen nimetty historiasta tuttujen merkkihenkilöiden mukaan.

Soiniityssä on aina käynyt paljon vieraita. Elina toivoo, että näin on jatkossakin.